puhdistus

Sofi Oksasen kirjan Puhdistus alku sijoittuu 1990-luvulle Viron maaseudulle, jossa asuu yksin vanha, kyyninen viroilaisnainen Adiile. Viro on juuri itsenäistynyt. Lähistöllä ei asu paljon muita ihmisiä, sillä monet ovat muuttaneet maaseudulta pois. Elämä virossa on korutonta ja ulkomaiden hienouksia ihaillaan. Eräänä päivänä hänen mökkinsä pihalle ilmestyy nuori, rähjäinen tyttö, joka kertoo nimekseen Zara. Adiile suhtautuu tyttöön epäilevästi kun tämä kertoo pakenevansa miestään Tallinnasta. Adiile kuitenkin hoitaa tytön kuntoon, ja vähitellen kun naiset tutustuvat toisiinsa, Adiile alkaa saada selville osia Zaran kamalasta menneisyydestä.

Sain kirjasta hyvän ensivaikutelman, ja juoni ja ja aihe vaikuttaa kiinnostavalta! Aihe on aika rankka, ja luulen että kirjan loppua kohti edetessä vastaan tulee tunteita koskettavia tarinoita.

kurssipalaute

Onnistuin tavoitteessani koska sain kaiken valmiiksi ajallaan. Tiesin, etten luultavasti kerkeä tekemään ylimääräisiä "välipalatehtäviä", vaan keskityin päätehtäviin. Opin kirjoittamaan nopeammin ja tekstin suunnittelu ja aloittaminen helpottui.

Haasteellisinta oli kirjoittaa arvostelu, koska olin unohtanut siihen liittyvän kirjoitustyylin ja ohjeet. Myös tiivistelmä aiheutti ongelmia koska on vaikea vaihtaa sanoja ilman että lauseen merkitys muuttuu. Parhaiten onnistuin kirjoittamaan esseen, koska sain tarvittavan sanamäärän helposti täyteen.

Oli hyvä, että kaikki aika käytettiin kirjoittamiseen, sillä sitähän me tänne kurssille tulimme harjoittelemaan. Loistavaa että kaikki tekstit sai kirjoittaa koneella, sillä se opettaa hahmottamaan tekstiä paremmin.

Käsittelimme tärkeimmät tekstityypit, ja jokaisesta sai hyvän kertauksen, mikä varmasti auttaa minua tulevaisuudessa. Hyvä ettei kotitehtäviä ollut!! Henkilökohtaista ohjausta sai tarvittaessa, ja oli kiva kun tekstejä kommentoitiin. Varsinkin opettajan kommentit olivat kehittäviä, ja niitä voisi olla lisää.

arvostelu

Uudenlainen näkökulma nuoruudesta

Kohta 18 on Maarit Lallin käsikirjoittama ja ohjaama vuonna 2012 ilmestynyt kotimainen elokuva. Elokuva on Lallin ensimmäinen pitkä elokuva, ja aikaisemmin hänet on tunnettu kotimaisten lyhytelokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoittajana ja ohjaajana. Käsikirjoituksen Maarit Lalli on laatinut poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa, joka on yksi elokuvan päänäyttelijöistä. Tämä yhteistyö voi olla yksi syy elokuvan suureen suosioon, sillä elokuvan näkökulmat ovat yllättävän tuoreita, ja henkiöihin on helppo samaistua.

Elokuva kertoo viiden nuoren 17-18 vuotiaan miehen tarinan kaveruksien yhteisestä matkasta aikuisuuteen. Realistinen ja humoristinen kerrontatyyli vetoaa kaikenikäisiin katsojiin, ja elokuva palkittiinkin vuonna 2013 parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, sekä parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla.

Elokuvan hahmot ovat tavallisia, nykypäivän helsinkiläisiä nuoria, jotka käyvät läpi kukin omaan elämäänsä liittyviä kamppailuja. Ongelmia esiintyy omien vanhempien, tyttöystävien, sekä lisääntyvän vastuun kanssa. Silti kaverukset pitävät tiukasti yhtä, ja elokuvan teemana voisi pitää ystävyyssuhteiden tärkeyttä.

Elokuva esittelee todellista nykynuorten elämää, muttei kuitenkaan arvostele tai vähättele sitä. Tarina voi avata monien vanhempien ihmisten silmät ja auttaa ymmärtämään nuoria paremmin.

Elokuvan tunnelma on rento ja aidonoloinen, josta kuuluu kiitos näyttelijöiden roolisuorituksille. Päänäyttelijät eivät ole tunnettuja Suomessa, joka näkyy positiivisella tavalla; heiltä löytyy katu-uskottavuutta ja he tuntuvat aidosti viihtyvänsä toistensa seurassa.

Elokuvan rakenne on erikoinen. Elokuvassa esitellään jokaisen pojan tarina vuoronperään hänen omasta näkökulmastaan. Kaverit ovat kuitenkin vahvasti läsnä toistensa tarinoissa, mikä yhdistää tarinat sujuvasti ja tekee kokonaisuudesta ehjän. Elokuvassa on myös kertojaääni, yksi pojista, jonka välispiikit kokoavat yhteen hänen omia ajatuksiaan kavereista, perheestä, ja maailmasta 18-vuotiaan silmin. Elokuvan kieli on nykykieltä ja henkilöt puhuvat toisilleen uskottavasti.

Suomalaisia nuorista miehistä kertovia kasvutarinoita on harvassa, ja niissä harvoissa nuorten ongelmat ovat usein ääritapauksia, ja niihin on vaikea samaistua. Kohta 18 on omassa lajissaan sekä koko suomalaisessa elokuvamaailmassa terävintä kärkeä.

Elokuva antaa katsojalle nauruntäyteisen, koskettavan ja ajatuksia herättävän katseluhetken, jota miettii vielä päiviä myöhemmin.

ikärajat essee

Ikärajat

Suomen laissa on määrätty tiukat ikärajasäädökset. Ne perustuvat ihmisten turvallisuuden,  hyvinvoinnin ja kasvukehityksen tukemiseen. Ikärajat koskevat usein nuoria, 7-20 vuotiaita, sillä nuoruuden kehitysvaiheessa aivojen kehittyessä altistuu herkimmin erilaisille vaikutteille. 

Ikärajat liittyvät mm. oppivelvollisuuteen, ajokortin suorittamiseen, päihteiden käyttöön, erilaisten kuvaohjelmien katseluoikeuteen,  rikosoikeudelliseen vastuuteen, raha-asioihin, asevelvollisuuteen, äänioikeuteen, sekä oikeustoimikelpoisuuteen. 18 on yleisin ikäraja monissa asioissa.

On hyvä, että väkivaltaa, seksiä, tai päihteitä sisältäviin televisio-ohjelmiin ja elokuviin on merkitty tarkkaan suositus ikäraja. Ne vaikuttavat helposti varsinkin lasten ja teini-ikäisten käytökseen ja maailmankuvaan. Nuori voi alkaa ihailla elokuvan tai televisio-ohjelman henkilöitä ja matkia heitä sanomisillaan ja teoillaan ja ajatella, että tämmöinen käytös on aina hyväksyttävää.

Väkivaltaiset pelit ovat herättäneet keskustelua viime vuosina. Vaikka monissa peleissä ikärajat ovat korkeat, monet lapset saavat ne silti käsiinsä joko välittämättömien vanhempien avulla tai muuta kautta. Pelit  ovat yleensä koukuttavia ja pelimaailmaan uppoaa helposti. Tämä näkyy lasten käytöksessä ampuma-ja taisteluleikkeinä, sekä väkivallan ihannoimisella. Monet vanhemmat pitävät tätä normaalina ja ymmärrettävänä vaiheena lasten kehityksessä, mutta eivät huomaa kun tilanne karkaa käsistä. Viime aikoina maailmalla ovat puhuttaneet myös koulusurmaajat ja väitetään, että väkivaltaiset videopelit ovat vaikuttaneet tapahtumiin. Surmaajien joukosta löytyy myös nuoria. Monet ovat sitä mieltä että videopelien ikärajoja pitäisi tiukentaa entisestään.
 

Vaikka ikärajat on suunniteltu suojelemaan nuoria, ovat jotkut niistä liioiteltuja. Muutama vuosi sitten astui voimaan laki, joka kielsi alle 18-vuotiaiden oikeuden käyttää tähtisädetikkuja. Media ja keskustelupalstat täyttyivät heti valituksista. Mielestäni valitukset eivät olleet aiheettomia, sillä tähtisädetikut tuottavat monille lapsille paljon iloa ja ovat oikein käytettynä vaarattomia. Tietysti tämä edellyttää että lapsille opetetaan  sädetikun oikea käyttötapa, ja pienien lapsien kohdalla vanhempien tulee valvoa toimintaa.

Toisena liioiteltuna ikärajana pidän sitä, että  nuori saa alkaa hoitamaan raha-asioitaan  sekä muita asiakirja hakemuksiaan vasta 18 vuoden ikäisenä. Yksinkertainen tapahtuma kuten tilin avaaminen tai passihakemuksen jättäminen ei onnistu ilman molempien huoltajien kirjallista suostumusta tai läsnäoloa. Tämä hankaloittaa ja hidastaa, sillä vanhempien ja nuorten aikataulujen yhteen sovittaminen ei välttämättä ole helppoa, varsinkin jos toinen vanhemmista asuu toisella paikkakunnalla. Mielestäni 16-17 vuotiailla pitäisi olla enemmän oikeuksia hallita raha-asioitaan.
 

Usein nuorten, varsinkin teini-ikäisten on vaikea hyväksyä ja ymmärtää ikärajoja. Monet kapinoivat sääntöjä vastaan. Suurimpaa vastustusta saa alkoholin ja tupakan vastainen laki, jonka mukaan päihteitä saa käyttää ja pitää hallussa vasta 18-vuotiaana. Mielestäni terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ikärajat ovat hyväksi, ja monet nuoret ymmärtävät sen vasta vanhempana. Nuorena ensikokeiluissa tapahtuu ylilyöntejä jotka voivat olla hengenvaarallisia. Aikainen päihteidenkäytön aloitus johtaa myös riippuvuuksiin, ja haittaa aivojen kehitystä.

Ylilyöntejä tapahtuu nuorille myös liikenteessä. Liikenneonnettomuuksien uhrien lukumäärä on korkeimmillaan 15-25 vuotiaiden ikäluokassa. Kokemattomat ja kavereiden yllyttämät kuskit aiheuttavat helposti vaaratilanteita niin itselleen kuin muille tienkäyttäjille.

Vaikka ikärajojen asettaminen on hyvä tapa suojella nuoria ongelmilta, ne eivät kuitenkaan takaa täyttä turvaa. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että suurin vastuu nuorten turvallisuudesta on vanhemmilla.

essee

 Mikä on essee ja miten se tehdään?

_-Essee on laaja tekstitaitovastaus

-Essee muodostuu kirjoittajan omista ajatuksista ja niiden pohdinnasta 

-Esseet ovat joko aineistopohjaisia, tai tehtävänannossa on vain otsikko tai lyhyt johdatus

- Esseessä on aloitus, keskikohta ja lopetus. Aloituksessa esitellään ongelma tai aihe, keskikohdassa sitä käsitellään, ja lopussa on ongelman ratkaisu tai johtopäätös

Esseetä arvostellessa arvioidaan oppilaan:

- taitoa hallita kokonaisuuksia

-laajaa ajattelukykyä

-kielellisiä kykyjä

-oppilaan yleissivistystä

-Esseen pituus on 4-5 sivua

-Esseen arvosteluasteikko on nollasta 60:een

-Aihetta pitää käsitellä laajasti, mutta siinä pitää myös tiukasti pysyä, tai muuten voi menettää pisteitä. Myös liian vähäisestä tai liian suuresta sanamäärästä menettää pisteitä

Lähteet: webcgi.oulu.fi ja lyseo.org

tekstitaitovastaus

                      

        Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

 

On selvää, että tietokirjoista saa tietoa, ja tiedosta on aina hyötyä. Mutta miksi niin moni ihminen kuluttaa aikaansa lukemalla fiktiokirjallisuutta, toisten ihmisten mielikuvituksen tuotoksia? Tutkimustulokset puhuvat kuitenkin fiktiokirjallisuuden puolesta: on todistettu, että romaanit ja novellit kehittävät ihmisten vuorovaikutustaitoja. Lukeminen voi muokata myös ihmisten asenteita ja muuttaa käyttäytymistä, sillä lukija yleensä samaistuu kirjan päähenkilöön. Tarinat, joissa päähenkilö on seksuaalivähemmistön edustaja tai tummaihoinen, kasvattavat suvaitsevaisuutta, ja poistavat stereotypioita. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos henkilön erilaisuus selvisää vasta tarinan myöhäisemmässä vaiheessa, jossa lukija on kerennyt jo astua päähenkilön saappaisiin. 

 

Lukeminen myös rentouttaa ja vähentää stressiä. Kun pystyy rauhassa syventymään kirjaan, ulkopuoliset häiriötekijät ja päätä vaivaavat ajatukset hiljentyvät hetkeksi. Lukeminen on hyvä keino rentoutua, sillä sitä on helppo pitää käden ulottuvilla lähes aina.

 

Erilaiset tekstit ovat iso osa lapsen kehitystä, sillä niille altistumisen määrä vaikuttaa suoraan lapsen sanavarastoon. Lukeminen on paras tapa kartuttaa sanavarastoa, sillä puheessa ja telkkarissa vieraiden sanojen lukumäärä on huimasti pienempi, kuin luetussa tekstissä.

 

Nykyaikana monet käyttävät lukemiseen internettiä. Tutkijat ovatkin huolissaan ihmisten tyhmistymisestä, sillä netissä lukeminen on yleensä pintapuolista ja pikaista. Tekstiin paneutunut lukija käyttää laajasti kumpaakin aivopuoliskoa, ja työstää lukemaansa.

 

Miksi valitsin kurssin

Valitsin kurssin, koska tarvitsen kirjoittamiseeni varmuutta ja nopeutta. Monissa ammateissa joutuu tuottamaan erilaisia tekstejä, ja on hyvä jos se sujuu helposti ja nopeasti. Vahvuuteni kirjoittajana on sujuva kielioppi. Minun ei tarvitse kiinnittää paljon huomiota isoihin alkukirjaimiin ja pilkkujen paikkoihin, sillä ne tulevat luonnostaan. Heikkouteni ovat luovat tehtävät, sillä olen huono käyttämään mielikuvitustani. Tehtävälista vaikuttaa hyvältä, joskin hieman pitkältä. Tekstin aloitus ja ideointi tuottavat minulle ongelmia ja tarvitsen niihin paljon aikaa. Erilaisten tekstityyppien kertaus auttaa monia, ja helpottaa varmasti kirjoituksiin valmistautuessa. Kirjoittaminen ei kuulu vapaa-aikaani, jollei tekstiviestien kirjoittamista lasketa.

 http://blogit.iltalehti.fi/juha-vuorinen/2013/08/23/julkkisten-aa-talo/

Tämä Juha Vuorisen blogiteksti on mielestäni kepeästi ja hauskasti kirjoitettu, ja se käsittelee ajankohtaista asiaa.